Perjantaina matkattiin sitten TPS/2 vieraaksi Turun
Kupittaalle. Hienot puitteet Suomen entiseen pääkaupunkiin on Kupittaan
alueelle saatu rakennettua. Keväällä voitimme kotona TPS/2 numeroin 2-0, mutta
ei sille ottelulle liikaa kannata painoarvoa asettaa. Perjantaina vastassa oli
aivan eri-ilmeellä oleva TPS.
Kyllä me alkuvihellyksessä jäätiin heti telineisiin ja TPS
otti emännän roolin kentällä. Ja oikeastaan se mistä me sitten maalin iskimme 3
minuutilla, ei mikään huippupaikka ollut. Kaisan pitkä avaus painui TPS
linjasta läpi ja Eerika näki TPS maalivahdin olevan kaukana maalista ja sai
roikotettua kaukaa maalivahdin yli.
10 minuutin kuluttua TPS iski ottelun tasoihin. Eikä meidän
peli lähtenyt millään raiteilleen, se että vaihdettiin Oonan ja Emmin
pelipaikkoja, vähän rauhoitti pelaamista, mutta kyllä TPS painoi etenkin meidän
vasemmalta laidalta koko ajan kovaa painetta.
24 minuutilla Emmin veto upposi maalivahdin käsien kautta
yläkulmaan. Ei tuo kyllä mikään vapauttava osuma ollut, mutta nyt saatiin
pidettyä johto myös jakson loppuun asti.
Toiselle jaksolle tehtiin kolme vaihtoa, osa suunnitellusti
ja osa vähän pakosta. Se oli aika selvää että TPS:lle ei tuo tilanne riittänyt,
vaan odotettavissa oli kovaa painetta meidän alueelle. Toisaalta se avasi
meille myös muutaman paikan lisäosumiin. Ei nähty niitä kummaltakaan
joukkueelta ja 1-2 lukemin pisteet plakkarissa kotimatkalle.
TPS ottelu oli varmasti vaikein matsi tällä kaudella, emmekä
me tuollaisessa mankelissa ole olleet kahteen kauteen. Missään vaiheessa ei
oikein kunnolla saatu pallollista pelaamista kuosiin, Lellen kentälle tulo sitä
vähän rauhoitti, mutta kyllä se oli kaukana siitä mihin ollaan pystytty.
Toisaalta TPS teki siitä vaikeaa. Se mihin pitää tietysti olla tyytyväinen niin
oli tuo joukkueen työmoraali ja pisteistä taistelu. Perjantaina se ei jäänyt
Pelkästään Kiian, Kaisan, Jannan ja Lakun harteille, vaan jokainen pelaaja teki
sen eteen töitä.
Pari asiaa vähän jäi mietityttämään, ei ehkä niinkään
pelaamisesta. Mutta mistähän se reilu 4 minuttia lisäaikaa mahtoi tulla siihen toisen
jakson loppuun. Ja en oikein tiedä onko tuomarin tehtävä kentällä
ainoastaan se että pääsee kuittaan meidän pelaajille jotain Laura Kalmari
lopputurnauksen aikaisia kaunoja kahden vuoden takaa. Tosin en mä nyt mene
sitäkään väittämään että meidän pelaajat mitään pyhäkoululaisia olisivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi