Paljon nähtiin ja koettiin

Nyt on yksi ajanjakso omalta valmentajauralta tullut päätökseen. Ja edessä odottavat uudet kuviot ja haasteet. Ja heti tähän alkuun on todettava, että oli todella huikea kaksivuotinen jakso joukkueen kanssa. Ei se nyt aina mitään riemumarssia ollut, mutta kyllä niitä huippuhetkiä siihen matkanvarrelle vaan osui selvästi enemmän kuin huonoja ajanjaksoja. Varmasti noihin nousukarsintoihin selviytyminen oli se ykkösjuttu. Ei siihen tainnut joukkueen lisäksi kauhean moni muu uskoa, mutta niin sinne vaan kammettiin. Nousu jäi vielä saavuttamatta, mutta seuraava valmennustiimi saa takuulla hyvän aihion lähteä viemään homman ”maaliin”.

Rovaniemen reissu oli kaikille meistä opettavainen ja kasvattava. Kaikkemme me tehtiin että olisi päästy sieltä kotiin nousijan statuksella. Ei onnistuttu, mutta yrityksen ja taistelun puutteen piikkiin ei sitä ainakaan voi pistää. Ja kyllä pelaajat siitä ison kiitoksen ansaitsevat, että ei me nahkaamme myyty missään vaiheessa halvalla.

Viime keskiviikon treenit olivat viimeinen yhteinen tapahtuma tällä joukkueella. Ja haikein mielin joukkueesta lähden. KIITOS TEILLE KAIKILLE NÄISTÄ HIENOISTA HETKISTÄ

Ja tähän loppuun vielä pelaajien kokemuksia parin kauden ajalta…

-          Teron arvaamattomuus (salama kirkkaalta taivaalta: ”aina pitää valittaa joka asiasta / Sä voit ihan vapaasti mennä viettään sitä ysrtävänpäivää!”) + Teron upeat musiikkivalinnat

-          samaa paskaa eri paketissa: kolmen alueen peli ja sen eri variaatiot, joita Tomi on kehitellyt

-          Tomin ja pelaajien väliset viha-rakkaus-suhteet (Tomin saama kuhmu niin sanotusta, liian pienestä lätkäkypärästä, sekä oransseista turf kengistä. joita Tomi niin rakastaa)

-          Kauteen kuului myös monia hyviä letkautuksia:

1.       ”Joukkueen huoltopakki pääsi kahden muun pakin kanssa samaan hyttiin Rovaniemen matkalla niin Tomi tempaisi, että ”Missä kunnossa pakki on?”

2.       Kun palloa piti ottaa rinnalla haltuun, niin Kaisa kysyi: ”Kummalla?”

3.       On myös hyvä muistaa pelaajien keksimät nimet: Sauliina, Rauliina ja Juhana

-          Näihin kahteen vuoteen on kuitenkin sisältynyt enemmän mukavia, positiivisia asioita (Tero on oppinut käyttämään emojeita. joukkueen erikoinen huumorintaju; terveisin Kaupunki uutiset), kuin negatiivisia (vai onko?)

-          Lakun ja Oonan kyseenalaisesti ansaittu maine, että he ovat aina äänessä ja kaiken pahan alku ja loppu

TÄHÄN ON KUITENKIN MAINIO LOPETTAA KAKSI MAHTVAA, NOUSUJOHTEISTA, KAUTTA HÄRMÄN B-TYTÖISSÄ LAURA KUUSISEN, OONA AALTOSEN JA HENRIIKKA TAAVITSAISEN OSALTA HARKOISSA KEKSITYN SITAATIN MYÖTÄ ”ELÄMÄ ON MONIMUTKAISTA, MUTTA VOITETTAVISSA” (LAURA) SEKÄ TOMIN KÄÄNNÖS ENGLANNIKSI ”LIFE IS A BITCH, BUT I HAVE TO LIVE IT”

 

Cinderella - Heartbreak Station

Hieno kausi päättyi pettymykseen

Päällimmäisenä tunteena tätä kirjoittaessa on valtava pettymys. Silti pettymyksenkin hetkellä koen suurta ylpeyttä ja kunnioitusta meidän joukkuetta kohtaan. Pelaajat jättivät varmasti kentälle kaiken sen mitä annettavaa oli näissä kahdessa viimeisessä ottelussa. Tällä kertaa vastassa vain oli tämän kauden fyysisin ja varmasti taistelevin nippu RoPS. Samaan hengenvetoon myös onnittelut RoPSin joukkueelle ottelusarjan voitosta.

Ensimmäinen ottelu Hämeenlinnassa oli pelillisesti meidän heiniä ja siitä varmasti ansaitsimme voiton. Ei kahta sanaa… lisäksi saimme pidettyä kotona oman pään puhtaana ja siinä mielessä asetelma oli meille vähintäänkin herkullinen, kun toinen osaottelu Rovaniemellä pistettiin käyntiin.

Totta kai me halusimme ratkaista pelin pelaamalla, eikä pelkästään peruuttelemalla. Ja siksi ihan tosissaan lähdimme hakemaan sitä yhtä maalia, jolla olisimme pystyneet tekemään RoPSin pelistä vaikeamman, emme siinä onnistuneet ja RoPS vastaavasti rankaisi aika kovalla prosentilla kahdesta ensimmäisestä kulmasta. ja ensimmäinen jakso noilla kahdella erikoistilanne maalilla Rovaniemeläisille 2-0.

Toisella jaksolla oikeastaan se mikä joukkueen sytytti, oli tilanne josta Pilvi lähti hakemaan itselleen 6 tikkiä päähänsä muistoksi Rovaniemeltä. Siitä sitten Onni maaliin useamman vuoden tauon jälkeen ja joukkueen muille pelaajille kova taistelu päälle. Aika hyviä tilanteita saatiin RoPS alueelle, parhaat paikat tosin karttoivat meitä. Ja sitten RoPS iski taululle 3-0 lukemat vapaapotkusta. Nahkaamme emme kuitenkaan suostuneet myymään vaan sitä yhtä osumaa haettiin vieläkin. Ei onnistuttu ja RoPS otti paikan sm-karsintasarjasta.

Tämä oli hieno ottelusarja RoPSin kanssa ja varmasti pelaajat ja taustahenkilöt kunnioittavat toisiaan molemmin puolin… vaikka välillä taisi kentällä läikkyä ylikin.

Vielä kerran Kiitos RoPSin joukkueelle sekä taustoille.

Ja loppuun vielä pieni avautuminen yleisestä ja aika huolestuttavastakin asiasta.

Mikä on sitten sen porukan vastuu joka itsensä sinne katsomoon raahaa. Sieltä ei kyllä ihan aina sitä kunnioitusta tunnu löytyvän peliä ja pelaajia kohtaan… tapahtuu varmasti myös meidän kotiotteluissa, toki toivon ettei tapahtuisi.

Sunnuntainakin oli katsomoon saatu oikein loistava tunnelma, mutta sitten ne muutamat ”verbaaliakrobaatit” jotka käyttäytyvät melko ”pöllöpäisesti” kunnioittamatta yhtään vierasjoukkueen pelaajia, eivätkä ne aina kunnioita edes omiaan. En tosiaan tiedä mikä mahtaa olla sellaisen kaverin henkinen ikä joka edes viitsii huudella 15-18 vuotiaille nuorille ”Idioottia” ja ”ääliötä” yms…, fyysinen ikä heillä kuitenkin taisi huidella siinä 40-50 ikävuoden välissä. Mä en oikeasti ole koskaan ymmärtänyt tuota pääosin keskivartalolihavista keski-ikäisistä miehistä koostuvaa klaania. Reppanat huutelee puskista ja joukon suojista ”muka sukkeluuksia”.  Säälittävää toimintaa.

Within Temptation - Memories