Viimeinen rutistus ennen kauden alkua

Nyt kun hiihtolomakin alkaa olla taputeltu, on joukkueella noin 1,5 kuukautta aikaa ennen sarjakauden alkua. Tuohon ajanjaksoon osuu kolme treenimatsia ja testitkin vielä pidetään… samat jotka olivat tammikuussa. Ja noissa testihommissa teemme tälläkin kertaa yhteistyötä Janakkalan Janan pesäpalloilijoiden kanssa. Yksi yhteinen joukkuetapahtuma ilman jalkapalloa… tai ei nyt ihan ilman jalkapalloa, kun siinä päivällä olisi tarkoitus pelata treenimatsi mutta se iltatapahtuma pidetään ilman jalkapalloa. Ideoita ei nyt hirveästi ole tullut, eli toteutus jää varmaan allekirjoittaneen, Tomin ja Tiinan harteille… pieni ajatus nyt sisällöstä on.

Ihan laakereilla makaillessa ei tämä hiihtolomakaan ole mennyt, tiistaina ja keskiviikkona paikkakunnalla olleilla oli mahdollisuus treenata ja sunnuntaina sitten jatketaan suurin piirtein koko jengin voimin. Sunnuntaina myös Pilvi pukee Naisten joukkueen peliasun ylleen Suomen Cupin matsiin, joten kaikki paikalle kannustamaan Naisia voittoon TKT:sta. Niin ja paikalla on B-tyttöjen pitämä Kafeteria… kahvia, pullaa ja makkaraa… eli varatkaa hieman rahaakin mukaan, tuotto menee B-tyttöjen toiminnan rahoittamiseen.

Mitäs vielä… joukkue saa hienon lisän valmennukseensa, kun Heli Lehikoinen liittyy remmiin 13.3 perjantaina (aika mielenkiintoinen päivä). Heli tulee tekemään töitä joukkueen maalivahtien kanssa noin kerran viikossa ja alkuun tuo päivä on perjantai.

Niin siinä ensimmäisessä jutussa tässä blogissa oli jotain pientä toivetta siitä, että saataisiin pelaajien, Tiinan ja Tominkin ajatuksia tähän blogiin, niin ei menisi niin yksitoikkoiseksi. Musiikkivalinnoista on joku kysynyt, että miten ne liittyy tähän toimintaan… vastaus ei niin mitenkään, paitsi tuo Scorpareiden biisi oli joskus aikoinaan Saksan Jalkapallomaajoukkueen virallinen kisabiisi. Ja se nyt taitaa olla ainoa kappale joka edes ohuesti liittyy jalkapalloon. 

Oikeastaan nyt haastan jokaisen pelaajan ja joukkueen toimihenkilön, sekä Petri Kestin siihen, että tähän blogiin saadaan lisätäytettä, pieneen henkilökuvakisaan. Kysymykset ovat yksinkertaisia ja aina loppuun henkilökuvassa ollut pelaaja/seura-aktiivi saa pistää oman biisivalintansa. Ja ensimmäiseen henkilökuvaan uhraan sitten itseni.

Nimi: Tero Helin

Syntymäaika: 20.3.1973

Lempinimi: Tertsi on yleisin  ja sitten on muutama muukin, mutta ei niitä nyt tähän.

Kasvattajaseura: Valmentajauralla JanPa

Valmentaja kaudet: oisko tää 15

Hienoin persoona johon olet urasi aikana törmännyt: Jouni Joensuu

Alter Ego: Ismo Alanko

Kolme asiaa joita et tiennyt minusta: 1, olen kissaihminen ;) 2, viihdyn yksin luonnossa 3, klassinen musiikki on hyvää

Mitä Härmä antaa sinulle: Mahdollisuuden valmentaa loistavia pelaajia.

Suosikki asioita:

Suosikki jalkapalloilija: Hope Solo & Alex Morgan

Musiikki: Uriah Heep paras bändi ikinä, Judas Priest, yleisesti Hard Rock ja Blues, etenkin Oli Brown, suomalaisista Ismo Alangon tuotanto ja Sir Ewoodin Hiljaiset Värit, mutta lopulta kaikki paitsi ooppera ja jazz menee

Elokuva: ehkä Kolmesti Kuopattu ja yleensäkin Tommy Lee Jonesin elokuvat, jos ei lasketa noita M.I.B-juttuja ja Suomalaisista kaikki vanhat Spedet ja Pohjanmaa

Ruoka: Palapaisti, riistaruoat ja Thaimaalainen ruoka (kokkaan ne itse)

Juoma: Maito

Muut harrastukset: Metsästys, kitaransoitto, puutyöt, höntsäkiekko ja jouten olo

Suosikki vaatteet: Farkut, nahkatakki ja bootsit

Terveiset Hämeenlinnalaisille: Tulkaa ihmeessä katsomaan Härmän b-tyttöjen pelejä, pyrimme tarjoamaan pirteää pallonhallintaan perustuvaa jalkapalloa

Musiikkivalinta: Judas Priest : Diamonds and rust

Maaliton jäsentenvälinen

Kirjoitellaan nyt tämä otteluraportti normaalia enemmän kieliposkessa… olihan kyseessä kuitenkin seuran sisäinen välienselvittely, joka päättyi maalittomaan tasapeliin värikkäiden vaiheiden jälkeen. Matsi piti videoidakin, mutta tänään ilmojen haltijat päättivät toisin. Ottelua ennen otettiin vielä sellainen toverillinen ryhmäkuva jonka jälkeen ystävyyssuhteet haudattiin reiluksi 1,5 tunniksi. Tosin olihan siinä ennen ottelua jo varustekopilla ja pukuhuoneilla sellaista henkisen kantin koettelua… manageri Kestin toimesta saimme nauttia taas verbaaliakrobatiasta.

Tähän näkyyn naiset saivat tottua -> pallo varmasti Sadun käsissä

Ei siinä matsin alussa hirveästi tunnusteltu, vaan molemmat joukkueet pyrkivät saamaan varhaisen avausmaalin ja hetkittäin mentiin aika vauhdikkaastikin päästä päähän, naisten viljellessä enemmän pitkiä avauksia ja B-tyttöjen pyrkiessä rakentamaan vähän lyhyemmillä syötöillä. Tänään ei ainakaan siitä saatu selvyyttä kumpi ompi parempi. Muutamaa pelaajaa siinä ennen ottelun alkua vähän roolitettiin erikoistehtäviin ja aika hyvin siinä kai onnistuttiinkin, koska ne naisten pelaajat pysyivätkin irti palloista joiden haluttiinkin pysyvän. No Kaisaa me ei kyllä roolitettu sen enempää, mutta sieltä se sitten luonnostaan tuli ja ensimmäisen jakson loppupuoliskolla tanssipartnerikin oli selvillä.

 

Tuuli

Meillä oli muutama ihan ok maalipaikka joista olisi voitu kyllä viimeistelläkin, mutta naisten veräjänvartija Kirsi veti tilanteissa pidemmän korren. Naisten ensimmäisen jakson paras paikka tuli sitten 22 minuutilla vähän heppoisesti ansaitulla pilkulla. Tässä oli ensin sitten hyvää tuuria kun veto osui tolppaan ja jälkitilanteessa sitten henkilökohtaista taitoa, kun Satu nollasi karat näyttävällä heittäytymisellä, lopun hoiteli sitten puolustus. Oltiinhan me kokonaisuudessaan ensimmäinen jakso niskan päällä ja vietiin varmaan maalipaikatkin.

 

Janna, Ella ja Sonja

Toisen jakson alku oli vähän nihkeä meiltä ja naiset saivat siihen meiltä muutaman hyvän lahjan, mutta näissä tilanteissa Satu oli se pelaaja, joka nollaili aikuisia naisia kerta toisensa jälkeen. Ja hiljalleen se sitten alkoi pelaamisen rytmikin löytyä uudelleen myös B-tyttöjen osalta. Siinä muun pelaamisen ohessa Kaisa jatkoi toverillista yhteiseloaan Allun kanssa. Keskikentällä Tuuli jatkoi sitä omaa dominanssiaan ja ruokki meidän laitoja ja kärkipelaajaa näyttävillä syötöillä ja varmaan oli yksi kentän näkyvimmistä pelaajista. Oikeastaan ensimmäisen kerran kylmäsi siinä 87 minuutin kohdalla kun Suvi pääsi kasvotusten Sadun kanssa, mutta tällä kertaa tuo kliininen viimeistelijä laukoi ohi. Ja tuon tilanteen jälkeen ottelun paikat olikin sitten siinä. Niin sen verran oli vaihtopenkeilläkin tunnetta, että ottelun erotuomari joutui pitämään tuolle seuran ”verbaaliakrobaatille” isällisen puhuttelun.

 

Oona avaa vaihteeksi vähän pidemmällä

Kyllähän tässä pelissä oli meidän osaltamme ainakin pirun paljon hyvää ja taas muutamia pelaajia nousi esiin omilla vahvoilla suorituksillaan. Satu oli maalillaan vähintäänkin loistava ja maalivahteihin ei ainakaan tulla kaatumaan. Puolustuslinja pelasi jälleen ehyen ottelun ja näkyvin pelaaja linjassa oli kyllä ehdottomasti Kaisa, joka ei juurikaan kuvia kumartele ja vei oman henkisen ja fyysisen kamppailunsa selkeästi pisteillä. Ja sitten keskikentän moottorina hyvän matsin pelannut Tuuli. Mutta kokonaisuutena OLTIINHAN ME PAREMPIA ;)

Kokoonpano: Satu, Pilvi (varamaalivahti ja valokuvaus), Oona A, Oona K, Kaisa, Venla, Vilma L, Sonja, Heljä, Ella, Tuuli, Anni, Vane, Karo, Janna ja Riina

Niin ja isot kiitokset naisten joukkueelle matsista.

Imperiumin vastaiskua odotellessa -> Aino varmaan kirjoittaa pelaajan ja Naisten joukkueen näkökulmasta   Löytyy täältä

Niin ja Härmän naisilla ja B-tytöillä on yhteinen instagram     @harmattaret

Musiikkivalinta / Melrose : Rich Little...

Härmä – FC69 2 – 1

Vähän oli takkuista ja nihkeää lauantaina, ainakin Härmän tyttöjen osalta. En sitten oikein tiedä mistä moinen johtui. Tosin kyllä jalkapalloon ja urheiluun osaltaan kuuluu myös se, että aina ei nyt kulje parhaalla mahdollisella tavalla. Toisaalta sitten pitää antaa täysi tunnustus myös Kyykän joukkueelle, joka etenkin toisella jaksolla teki meidän elämästä vaikeaa. ja oltiin kyllä aika pahasti köysissä se toisen jakson eka 30 minuuttia ja pari kertaa likellä kanveesissa käyntiä.

Ensimmäisellä jaksolla alun ensimmäistä vitosta lukuun ottamatta meillä oli peli ehkä jollain tapaa hallinnassa. Se mikä kuitenkin pisti silmään, oli hurja harhasyöttöjen määrä ja vähän sellainen pehmeä kamppailupelaaminen… tilanteisiin mentiin vähän jarruttelemalla ja Kyykän pelaajat veivät varmaankin enemmän kaksinkamppailuita nimiinsä. No kuitenkin saimme luotua ihan riittävän määrän maalipaikkoja ja vastaavasti omassa päässä ei nyt niin hirveätä tunkua ollut, kiitos puolustuslinjassa hyvää päivätyötä tehneille Jannalle, Kaisalle, Lakulle, Oonalle ja Vilmalle, sekä viimeisenä lukkona Sadulle. Hyökkäyspäässä käytiin pariin kertaan tiputtelemassa lumet maalin yläriman päältä ja taisi siihen lisäksi tulla pari läpiajoa ja sellaista läheltä piti tilannetta jossa ammuttiin vähän karkeammalla jyvällä ohi sektorista. Ja tauolle siis poistuttiin 0 – 0 tilanteessa.

Toiselle jaskolle tuttuun tapaan vaihdettiin maalivahtia ja nyt oli sitten Pilvin vuoro olla veräjällä. Tauon aikana ottelun luonne sitten muuttui ihan täysin. FC69 tuli alusta lähtien ahnaasti ja haki hyvillä syötöillä laitapakin ja topparin välistä sitä aukkoa josta meidän linjan saisi murrettua. Pariin kertaan siitä meinattiin tulla kuin Goodmanin ovista. Jos joutui Satu ensimmäisellä jaksolla vähän hyppimään ja läpsyttelemään käsiään pitääkseen itsensä lämpimänä, niin Pilvi joutui puuttumaan peliin paljon useammin. 50 minuutin kohdalla meillä oli ensin oma hyvä hyökkäys ja vastahyökkäyksestä Kyykkä sitten iski 0 – 1. Siitä maalista toipuminen vei melkein 20 minuuttia, mutta sitten alkoi tulla heräämisiä ja ruuhkaa alettiin saamaan myös Lahtelaisten maalille. 74 minuutilla saatiin kulma jonka Lelle pelasi Kaisalle ja peli 1 – 1. Sitten aateltiin hakea vielä voittomaalia ja nostettiin Oona topparin paikalta piikkiin ja nyt mentiin sitten kolmen alakerralla kun Janna, Kaisa ja Oona K. jäivät keskenään alas. Meinasi heti tulla omille nilkoille, kun Kyykkä pääsi laittamaan pienen myllyn meidän alueelle.  Palkinto saatiin kuitenkin heti kun 80 minuuttia tuli täyteen. Nyt Lelle pisti kulman taka-alueelle ja Sonjahan se sieltä sitten tuli ja teki 2 - 1.

Jokaisesta pelistä löytyy hyviä juttuja ja tänään sellaisia oli ainakin jälleen kerran meidän MV:t, Puolustus linjan pelaaminen, lopun hieno nousu takaa ohi, hieno näyte pelaajilta siihen että itseen uskotaan. Laitapakkien hyökkäysten tukeminen ja jos joitakin pelaajia oikein nimeltä haluaa mainita, niin ensimmäisenä itselleni tulee Jannan hyvä peruspelaaminen ja Sonjan työmäärä molempiin suuntiin. Varmasti muitakin löytyy, mutta ne nyt ensimmäisenä.

Musiikkivalinta

Doro  Tarja Turunen : Walking With The Angels

Keppiä ja porkkanaa

Tässä on nyt talven mittaan tapahtunut kaikenlaista, joukkueen perustamisen jälkeen. On ollut treenejä, treenimatseja, testit, jotain talkoita yms., mutta se mitä meillä nyt ei ole ollut on joku yhteinen tapahtuma jonkun muun jutun kuin jalkapallon parissa. Koitetaan järjestää vaikka maaliskuulle jotain ”realistisia” ideoita otetaan vastaan.

 Treenimatseista ei nyt tarvitse puhua, niistä on kirjoitettu ihan riittävästi. Treenejä on ollut hyviä, on ollut huonoja, kaikkea siltä väliltä ja vielä kaupan päälle parit aivan vihkoon menneet tekeleet. Mutta ne tapahtumat joissa on ollut tehtaan takuu, ovat olleet varmasti ne joissa meillä on ollut ulkopuolinen asiantuntija. Eli ainakin sen verran löytyy nöyryyttä, että kaikkea ei tarvitse tietää itse, vaan aina voi kääntyä asiantuntijan puoleen. Ja näihin juttuihin olen häikäilemättömästi käyttänyt omia kaverisuhteitani. Ensin meillä oli entinen valmennettavani, fysioterapeutti Susanna Niemelä puhumassa jalkapalloilijan urheiluvammoista ja niiden ennaltaehkäisystä. Perään hän veti malliharjoitukset. Pelaajille on muuten vielä voimassa se Suskin tarjous siitä perustarkastuksesta, käyttäkää ihmeessä. Muutama pelaaja on sen käyttänytkin.

Seuraava uhri mun puhelimen numerotiedoista oli sitten Passilan Juho, joka toimii Forever-kuntosalilla personal trainerina. Juholla on joitakin sm-mitaleita Classic Body Buildingista ja maajoukkue edustuksia vastaavasta lajista. No joka tapauksessa perjantaina Juho oli likoille vetämässä keppijumppaa ja lihaskuntoa. Ja ainakin siitä päätellen mikä oli palaute tapahtuman jälkeen Juho onnistui vähintäänkin erinomaisesti. Juho on helmi-/maaliskuun vaihteessa tulossa vetämään ”mimmeille” vielä ainakin toisen setin ja silloin touhuun osallistuu myös Tiina ja allekirjoittanut. Joskus kannattaa laittaa itsensäkin likoon ja pyrkiä pois mukavuusalueelta… luulisin.

Keväälle pyritään saamaan myös yksi urheilijanravitsemusluento sopimaan. Tähänkin mulla on kyllä jo yksi uhri valmiina, mutta siitä sitten myöhemmin.

Niin ja kun kaikki pelaajat eivät silloin olleet paikalla, niin laitetaan nyt sitten tämäkin tähän ihan julkisesti. Eli noususta ykköseen poljen fillarilla himaan joko siltä vieraspaikkakunnalta jossa nousu varmistuu, tai sitten seuraavasta vierasmatsista. Itse toivon että se olisi Parola, mutta pelaajat taitavat toivoa jotain länsirannikon reissua.

Musiikkivalinta -->Eilisten treenien jälkeen tämä
Scorpions / No Pain No Gain