Sunnuntaina pelattiin joukkueen ”paikallisvastustajaa”
vastaan. Tässä on nyt kevään ja kesän aikana otettu pariin otteeseen tattiin
Ilvekseltä. Kertaalleen treenimatsissa ja kertaalleen ykkösessä. Ensimmäisestä
ottelusta ei kyllä opittu mitään, vaan Ilves juoksutti meidät pihalle
Tampereella. Nyt sunnuntaille oli sitten tarkoitus lähteä pelaamaan tuo
puolustuspelaaminen paljon järkevämmin. Ja aika hyvin siinä onnistuttiinkin.
1.jakso lähti käyntiin siten että pallollisena oli
hetkittäin turhaa jännittämistä ja huolimattomuutta, mutta vastapainona
puolustaminen toimi ihan hyvin. Eikä Ilves saanut mitään pahoja tilanteita
Satun maalille. Ja kyllä tuo meidän kärsivällinen pelaaminen alkoi tuottaa
tulosta. Ja rupesivat löytämään oikean väristä pelipaitaa. Jakson loppua kohden
mennessä oli meille siunaantunut ottelussa paremmat maalipaikat, ja
harmittavasti tuo Lauran veto jakson viimeisellä minuutilla painui takatolpasta
ohi.
Toinen jakso alkoi sitten aika räväkästi. Ensin Lelle
paukuttaa ylärimaan ja Ilves maali varjeltui. Toista kertaa Lelle ei sitten
samasta paikasta erehtynyt, vaan Härmän johto 48 minuutilla näki päivänvalon.
Maali tuli hyvään saumaan, saimme vähän tilaa hengittää, mutta silti missään
vaiheessa ei ollut varaa löysätä. Vähän turhan paljon meillä ryhmitys kuitenkin
putosi ja Ilves sai painetta entistä enemmän alueelle, tosaalta eipä siellä nyt
turhia tilojakaan ollut linjojen välissä.
Nyt pystyttiin pitämään omasta suunnitelmasta hyvin kiinni,
joukkue pelasi nöyrän ja ennakkoluulottoman ottelun. Ne tilat mihin uskoimme
Ilveksen pelaavan saatiin tukittu. Ja kun Ilves lopussa pyrki enemmän
laidoista, niin nekin saatiin sitten ohjattua aika vaarattomille alueille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi