FC Espoo pisti Härmän ahtaalle.

Kovasti oli erilainen kotijoukkue vastassa tänään, kun mitä kohtasimme kevätkierroksella. Jo kokoonpanoja tutkiessa oli selvää, että ei varmasti kävelemällä mennä maaliin. Vaan kentällä joutuu kyllä tekemään kaikkensa pisteiden eteen. Ja kyllä tänään pisteistä sitten väännettiin.

1.jakso. Ja se mikä yllätti, oli FC Espoon korkea prässi, ei oikein päästy sen alta pois. Toisaalta aina kun sen prässin saimme purettua, niin meille aukesi melkoisen maukkaita maalipaikkoja. Ensimmäinen pystyttiinkin käyttämään, kun Anni pelasi puolustuslinjasta läpi Vilmalle, joka on kyllä läpiajoissa suhteellisen kliininen viimeistelijä, eikä erehtynyt tänäänkään. 3 minuuttia ja 0-1. Paine kuitenkin pysyi meidän alueella, eikä sitä helpottanut se että pelaajilla oli ilmeisesti joku ”pudotuspeli”, kun ensin purettiin suoraan Oonaa puhelimeen ja hetken päästä oli sitten Emmin vuoro… liekö nuo  meidän keskikenttäpelaajat sitten tehneet jotain jäyniä muulle joukkueelle.

FC Espoo sai muutamaan otteeseen hyvinkin laadukkaan paikan, kerran taisi olla tolpassa ja kerran poikkihirressä. Mutta oli siihen ensimmäiselle jaksolle meilläkin pari kolme läpiajoa.

2.jakso. Ja aivan kuin kentälle olisi astellut ihan eri Härmä, kun ensimmäisellä jaksolla. Palloa ruvettiin pelaamaan maatapitkin ja sillä meille paremmin sopivalla tavalla. Painopiste vietiin väkisin FC Espoon puolustusalueelle. Se mikä oli yllättävää, niin FC Espoon puolustuslinjasta löytyi useampiakin aukkoja josta pystyimme pelaamaan palloa läpi. Maalinteko kuitenkin vähän takkusi, eikä esimerkiksi Anni meinannut saada karisteltua sitä ”apinaa” harteiltaan millään. Vielä kun FC Espoo iski yhdestä pallonmenetyksestä pelin tasoihin 63 minuutilla. Ja hetken päästä itse vähän räpelsimme, mutta onneksi Pilvi oli hereillä ja otti siihen saumaan varmasti ratkaisevan torjunnan. 75 minuutilla Eerika pelasi Annin ”taas” läpiajoon, ja nyt karisi sitten apinat ja möröt hartioilta. Peli 1-2 ja kolmen pisteen syrjässä tiukka ote joka piti myös loppuun asti.

FC Espoo tarjosi tänään hienot puitteet, tosi kovan vastuksen ja jännittävän ottelun. Vielä kun siinä tuomari toi omat mausteensa peliin, niin välillä oli sellaisia mielenkiintoisia hetkiä kentällä. Milloin vihellettiin ”hipasta” ja välillä sai sitten ajaa selkään. Tosin vihellysten loogisuus oli kyllä molemmille aina yllätys. Tosaalta se vähän huvittaa, kun Lelle kerrankin oli hiljaa, niin tuomari piti hänelle puhuttelun. No tällaista tällä kertaa. ja Viikon päästä sitten Vaasan suuntaan juuri avatulle Elisa Stadionille.

Sonata Arctica : I Have A Right