Vaasalaista vieraanvaraisuutta

Joukkueen matka suuntautui lauantaina pohjanmaalle ja tarkemmin ottaen Vaasaan. Tällä kertaa vastassa VIFK ja pelipaikkana uusi Elisa Stadion. Puitteet tapahtumalle olivat ainakin kunnossa.

1.jakso alkoi pelillisesti ihan hyvin, vaikka sellaista pientä tunnustelua olikin puolin ja toisin. Se missä VIFK oli heti alusta asti terävämpänä, oli nopea reagointi tilanteen vaihtoihin. Kun he menettivät pallon oli joukkue nopeasti puolustusasemissa ja kun he voittivat pallon lähti joukkue nopeisiin hyökkäyksiin. 13 minuutilla oli sitten synkkä hetki… kommunikointi ongelmia, konttaamista ja VIFK 1-0 johtoon. Maalin jälkeen alkoi Härmäläistenkin kone lämmetä kunnolla ja tilanteita saatiin Vaasalaisten maalille, mutta kotijoukkueen tiukka puolustusasenne ja hyvin ryhmittyvä puolustus kesti. Vaikka pariin otteeseen oltiin kyllä hyvinkin lähellä. Kaisan poikkihirsi, Inkan unohtuminen vapaaksi 16 alueelle yms. pallo ei vaan tietään maaliin löytänyt ja kun jalkapallo on pitkälti maalintekopeli niin tauolle VIFK:n 1-o johdossa.

2.jaksolla meidän pelaaminen muuttui puurtamiseksi ja väkisin yrittämiseksi, vielä kun VIFK sai tukittua meiltä keskustan, niin tuli sellaista puristamista siihen tekemiseen. Saimme kyllä ihan mukavasti tilanteita aikaiseksi, mutta nekin kuivuivat kasaan kun oli ratkaisun aika. Ja mitä vähemmäksi kävi hiekan määrä tiimalasissa, sitä enemmän tuska kasvoi pelaajissa. Eikä tilannetta ainakaan helpottanut Lellen saama suora punainen. Itse en kyllä huomannut että hän olisi maassa maaten vastustajaa potkaissut, vaan enemmänkin näytti siltä että Lelle oli pelaaja jota rikottiin (ja siitä menen ainakin takuuseen että ei kuulu hänen tyyliinsä ainakaan vastustajan vahingoittaminen). No joka tapauksessa kortti oli annettu ja meille iso takaisku loppukaudeksi. Hetken päästä Kaisa sitten esitteli omaa verbaaliakrobatiaansa keltaisen kortin arvosta ja alkoi vaikuttaa ettei Härmän tyttöjen ”sipuli” kestä painetta. Jostain sitten tuli se innovaatio, että Laku nostettiin Linkin paikalle ja homma alkoikin sujua. Lisäajalla Lakun kulma pomppi Lauran kautta Oonalle, joka tasoitti loppulukemiksi 1-1.

Aika mielenkiintoinen Vaasan reissu. VIFK on hyvin palloa liikuttava joukkue ja ensi kaudella varmasti äärimmäisen vaikea vastustaja. Tosin ei kyllä ollut helppo vastus meille lauantainakaan. Tuomari veti pelin ihan hyvin vaikka se Lellen punainen närästääkin, mutta jos hän tilanteen siten näki, niin eipä hänellä kyllä muitakaan vaihtoehtoja ollut, eli se siitä sitten. Lopulta kun saimme sen tasoitusmaalin, niin tuntui se jo tavallaan voitolta. Ja kun pelin jälkeen saimme tiedon miten TP-47 oli pelannut, nousi tuo Oonan lisäaikamaali aika isoon rooliin.

Havainto tämän kesän pelireissuilta… joukkueen ”ghettoblaster” soittaa paluumatkoilla parempaa musiikkia kuin menomatkoilla. Ja vähän käy sääliksi meidän bussikuskia joka on vannoutunut raskaanrokin ja punk-musiikin ystävä.

Larharyhmä : Rikoo on riskillä ruma