Nousukarsinta Härmä - RoPS

Joukkue nappasi ensimmäisen eräpallon 2-0 kotivoitolla.
Ottelusarjasta raportti sitten kun molemmat osaottelut on pelattu.

DORO : All We Are

Syyskierros päätökseen

Lauantaina Kaurialassa kohtasivat Härmä ja EPS. Molemmat joukkueet olivat jo varmistaneet paikkansa jatkopeleissä kun taistelu paikasta B-tyttöjen karsintasarjaan alkaa. Eli kyseessä oli aika paineeton ottelu molemmille joukkueille, totta kai me siitä voittoa haluttiin ja varmasti halusi myös EPS.

Ottelu sai ihan pirteän alun, valitettavasti EPS:n kannalta. Me kyllä tehtiin siinä kaverille sellainen kunniakuja ja peruuteltiin omalle maalille 0-1 pomppi EPS kärjen kautta maaliin. Heti aloituksen jälkeen saatiin ensimmäinen mahdollisuus iskeä puntteja tasoihin, mutta niin vaan Oonan veto painui yli. Sen jälkeen peli oli vähän sellaista coast to coast tyyppistä rallattelua. Meille taisi siinä sitten siunaantua paremmat paikat Annin ja Eerikan hääriessä kapellimestareina, mutta viimeistelystä puuttui sitten se viimeinen terävyys. Ja aika kylmän suihkun sitten saimme niskaan kun EPS paukutta vapaapotkusta tilanteeksi 0-2. Se siitä teki erityisen raskaan, että me vähän kuitenkin vietiin peliä siinä vaiheessä.

Toisella jaksolla Härmä kyllä myllytti ja painoi peliä alueelle, mutta edelleen se vastustajan maali vaan pysyi koskemattomana. Ja kyllähän se aika paljon söi, kun miettii kuinka halvalla ne molemmat EPS maalit toisella jaksolla tulivat. Toisaalta olihan se meille aika hyvä opetuskin. Ei siellä kentällä ole kyllä varaa antaa yhtään siimaa kaverille, muuten tulos on lauantaina nähdynlainen. Eli aika paljon tarvii koko joukkueen puolustuspelaamista saada tiivistettyä, nyt sinne jäi turhan isoja välejä ja sitten muutamaan otteeseen ihan selkeätä ylipelaamista. 

Eli ensi sunnuntaina ei sitten ole enää varaa peruutella samalla tapaa, muuten sieltä tulee vastaan se kuuluisa "Citymarketin parkkipaikka"

No nyt on sitten kevät- ja syyskierros taputeltu ja pelit jatkuvat tulevana sunnuntaina Pullerin tekonurmella klo 15:20 kun vastaan astelee RoPS Rovaniemeltä. Siitä viikko niin teemme vastavierailun tuonne ”napapiirin sankareiden” synnyinsijoille.

Toivottavasti Hämeenlinnalainen jalkapallokansa löytäisi sunnuntaina iltapäivällä tiensä kannustamaan Härmää.

  

Metallica :  Nothing else matters

Vaasalaista vieraanvaraisuutta

Joukkueen matka suuntautui lauantaina pohjanmaalle ja tarkemmin ottaen Vaasaan. Tällä kertaa vastassa VIFK ja pelipaikkana uusi Elisa Stadion. Puitteet tapahtumalle olivat ainakin kunnossa.

1.jakso alkoi pelillisesti ihan hyvin, vaikka sellaista pientä tunnustelua olikin puolin ja toisin. Se missä VIFK oli heti alusta asti terävämpänä, oli nopea reagointi tilanteen vaihtoihin. Kun he menettivät pallon oli joukkue nopeasti puolustusasemissa ja kun he voittivat pallon lähti joukkue nopeisiin hyökkäyksiin. 13 minuutilla oli sitten synkkä hetki… kommunikointi ongelmia, konttaamista ja VIFK 1-0 johtoon. Maalin jälkeen alkoi Härmäläistenkin kone lämmetä kunnolla ja tilanteita saatiin Vaasalaisten maalille, mutta kotijoukkueen tiukka puolustusasenne ja hyvin ryhmittyvä puolustus kesti. Vaikka pariin otteeseen oltiin kyllä hyvinkin lähellä. Kaisan poikkihirsi, Inkan unohtuminen vapaaksi 16 alueelle yms. pallo ei vaan tietään maaliin löytänyt ja kun jalkapallo on pitkälti maalintekopeli niin tauolle VIFK:n 1-o johdossa.

2.jaksolla meidän pelaaminen muuttui puurtamiseksi ja väkisin yrittämiseksi, vielä kun VIFK sai tukittua meiltä keskustan, niin tuli sellaista puristamista siihen tekemiseen. Saimme kyllä ihan mukavasti tilanteita aikaiseksi, mutta nekin kuivuivat kasaan kun oli ratkaisun aika. Ja mitä vähemmäksi kävi hiekan määrä tiimalasissa, sitä enemmän tuska kasvoi pelaajissa. Eikä tilannetta ainakaan helpottanut Lellen saama suora punainen. Itse en kyllä huomannut että hän olisi maassa maaten vastustajaa potkaissut, vaan enemmänkin näytti siltä että Lelle oli pelaaja jota rikottiin (ja siitä menen ainakin takuuseen että ei kuulu hänen tyyliinsä ainakaan vastustajan vahingoittaminen). No joka tapauksessa kortti oli annettu ja meille iso takaisku loppukaudeksi. Hetken päästä Kaisa sitten esitteli omaa verbaaliakrobatiaansa keltaisen kortin arvosta ja alkoi vaikuttaa ettei Härmän tyttöjen ”sipuli” kestä painetta. Jostain sitten tuli se innovaatio, että Laku nostettiin Linkin paikalle ja homma alkoikin sujua. Lisäajalla Lakun kulma pomppi Lauran kautta Oonalle, joka tasoitti loppulukemiksi 1-1.

Aika mielenkiintoinen Vaasan reissu. VIFK on hyvin palloa liikuttava joukkue ja ensi kaudella varmasti äärimmäisen vaikea vastustaja. Tosin ei kyllä ollut helppo vastus meille lauantainakaan. Tuomari veti pelin ihan hyvin vaikka se Lellen punainen närästääkin, mutta jos hän tilanteen siten näki, niin eipä hänellä kyllä muitakaan vaihtoehtoja ollut, eli se siitä sitten. Lopulta kun saimme sen tasoitusmaalin, niin tuntui se jo tavallaan voitolta. Ja kun pelin jälkeen saimme tiedon miten TP-47 oli pelannut, nousi tuo Oonan lisäaikamaali aika isoon rooliin.

Havainto tämän kesän pelireissuilta… joukkueen ”ghettoblaster” soittaa paluumatkoilla parempaa musiikkia kuin menomatkoilla. Ja vähän käy sääliksi meidän bussikuskia joka on vannoutunut raskaanrokin ja punk-musiikin ystävä.

Larharyhmä : Rikoo on riskillä ruma

FC Espoo pisti Härmän ahtaalle.

Kovasti oli erilainen kotijoukkue vastassa tänään, kun mitä kohtasimme kevätkierroksella. Jo kokoonpanoja tutkiessa oli selvää, että ei varmasti kävelemällä mennä maaliin. Vaan kentällä joutuu kyllä tekemään kaikkensa pisteiden eteen. Ja kyllä tänään pisteistä sitten väännettiin.

1.jakso. Ja se mikä yllätti, oli FC Espoon korkea prässi, ei oikein päästy sen alta pois. Toisaalta aina kun sen prässin saimme purettua, niin meille aukesi melkoisen maukkaita maalipaikkoja. Ensimmäinen pystyttiinkin käyttämään, kun Anni pelasi puolustuslinjasta läpi Vilmalle, joka on kyllä läpiajoissa suhteellisen kliininen viimeistelijä, eikä erehtynyt tänäänkään. 3 minuuttia ja 0-1. Paine kuitenkin pysyi meidän alueella, eikä sitä helpottanut se että pelaajilla oli ilmeisesti joku ”pudotuspeli”, kun ensin purettiin suoraan Oonaa puhelimeen ja hetken päästä oli sitten Emmin vuoro… liekö nuo  meidän keskikenttäpelaajat sitten tehneet jotain jäyniä muulle joukkueelle.

FC Espoo sai muutamaan otteeseen hyvinkin laadukkaan paikan, kerran taisi olla tolpassa ja kerran poikkihirressä. Mutta oli siihen ensimmäiselle jaksolle meilläkin pari kolme läpiajoa.

2.jakso. Ja aivan kuin kentälle olisi astellut ihan eri Härmä, kun ensimmäisellä jaksolla. Palloa ruvettiin pelaamaan maatapitkin ja sillä meille paremmin sopivalla tavalla. Painopiste vietiin väkisin FC Espoon puolustusalueelle. Se mikä oli yllättävää, niin FC Espoon puolustuslinjasta löytyi useampiakin aukkoja josta pystyimme pelaamaan palloa läpi. Maalinteko kuitenkin vähän takkusi, eikä esimerkiksi Anni meinannut saada karisteltua sitä ”apinaa” harteiltaan millään. Vielä kun FC Espoo iski yhdestä pallonmenetyksestä pelin tasoihin 63 minuutilla. Ja hetken päästä itse vähän räpelsimme, mutta onneksi Pilvi oli hereillä ja otti siihen saumaan varmasti ratkaisevan torjunnan. 75 minuutilla Eerika pelasi Annin ”taas” läpiajoon, ja nyt karisi sitten apinat ja möröt hartioilta. Peli 1-2 ja kolmen pisteen syrjässä tiukka ote joka piti myös loppuun asti.

FC Espoo tarjosi tänään hienot puitteet, tosi kovan vastuksen ja jännittävän ottelun. Vielä kun siinä tuomari toi omat mausteensa peliin, niin välillä oli sellaisia mielenkiintoisia hetkiä kentällä. Milloin vihellettiin ”hipasta” ja välillä sai sitten ajaa selkään. Tosin vihellysten loogisuus oli kyllä molemmille aina yllätys. Tosaalta se vähän huvittaa, kun Lelle kerrankin oli hiljaa, niin tuomari piti hänelle puhuttelun. No tällaista tällä kertaa. ja Viikon päästä sitten Vaasan suuntaan juuri avatulle Elisa Stadionille.

Sonata Arctica : I Have A Right