1.jakson alussa TPS tuli todella aggressiivisesti iholle ja
meillä oli ajoittain isoja vaikeuksia oman pelin kuosiin saamisessa. Kyllä me
osasimme siihen varautua, mutta emme ihan olleet valmiita tuohon rynnistykseen.
Ja oliko siinä sitten kolme sellaista tilannetta jossa meidän huonoa syöttöä
seurasi TPS:n nopea vastaisku. Toisaalta Pilvi joutui heti alusta töihin ja sai
tätä kautta hyvän vireen omaan pelaamiseensa. Oikeastaan se mikä meidät sai
takaisin peliin mukaan, olivat ne Annin pari loistavaa riistoa TPS toppareilta.
20 minuutilla Oona avasi kauden maalitilinsä hyvällä vedolla yläriman alle. Ja
33 minuutilla Laura katkaisi pitkä kuivan kautensa viimeistellen Emmin syötöstä
2-0.
2.jaksolla jakson alku oli kyllä meidän heiniä. Anni oli
jatkuvana uhkana TPS puolustukselle. Ja koko joukkueen puolustuspelaaminen oli
hyvällä tasolla, eikä Pilvi joutunut läheskään yhtä pahoihin tilanteisiin, kuin
ensimmäisellä. Jos meidän perisyntinä on ollut sitä, että linkit mieluusti
jäävät hengaileen ylös, kun vastustaja lyö painetta meidän alueelle, niin
tänään se onneksi loisti poissaolollaan ja näimme jopa kunnon takaprässejä.
Kaikki oli ihan hallinnassa, kunnes TPS maalivahti nappasi
punaisen kortin 61 minuutilla. Siitä alkoivat ongelmat, ylivoimalla meidän
pakka hajosi aika pahasti. Tuli sellainen passivoituminen ja avoimet ovet.
Onneksi kuitenkin puolustuslinja oli Pilvin kanssa hereillä ja TPS paikat
kuihtuivat viimeistään Pilviin.
Joukkueelta taas hyvä kamppailu. Jos alun horroksen ottaa pois… ja tuon lopun
kaaoksen, niin uskoisin että oli myös ansaittu voitto. Kyllä meillä kuitenkin
oli selvemmät paikat ratkoa ottelu ja paremmin ne myös hyödynsimme. Onneksi
olemme pystyneet pitämään joukkueessa hyvää rotaatiota ja kilpailua peliajasta
yllä. Ei ole tullut sellaista tyytyväisyyden tai suojatyöpaikan tunnetta, kun
vaihdosta on tulossa kulmahampaat terävinä seuraava pelaaja käyttämään oman
tilaisuutensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi