”Nousukausi” 2015

Tuota otsikkoa ei sitten kannata ottaa mitenkään ylimielisenä uhoamisena. Se nyt vain sattui sopimaan ihan mukavasti tähän alkuun. Joukkueen tavoitehan asetettiin jo viime syksynä aloituspalaverissa… joskus lokakuussa. Nyt siitä on kulunut vuoden päivät ja tavoite on saavutettu.

Matkan varrelle on sitten sopinut vähän kaikenlaista. ”Kuherruskuukauden” jälkeen arki alkoi koittaa ja talven pimeinä päivinä oli varmaan pientä ”asemasotaakin”. Pelaajien ja valmennuksen koitellessa toistensa rajoja (puolin ja toisin). Kevättä kohden mentäessä kun päivät alkoivat pidetä, eikä ollut kokoajan niin pimeätä ja synkkää, alkoi ilo palata taas tekemiseen.

Tuloksellisesti siis päästiin tavoitteeseen. Ja mikä tärkeintä tuo tulos tuli sillä pelitavalla jolla joukkueen halusimme pelaavaan. Nyt on varmasti todistettu monelle ”epäilevälle Tuomaalle” myös se, että hallitsemalla palloa ja pelaamalla pääsääntöisesti lyhytsyöttöpeliä, pystymme voittamaan otteluita. Ja kun puhumme tuosta lyhytsyöttöpelistä, se ei tarkoita etteikö sinne väliin saa ja pidäkin lyödä mausteeksi vähän pitkiäkin palloja. Ja kyllä niitä myös siellä käytettiin. Mutta kyllä meillä siis pääsääntöisenä tarkoituksena oli murtaa vastustajan puolustusta linja kerrallaan. Niissä peleissä joissa kaveri sitten veti oman ryhmityksensä niin syvälle ja tiiviiseen nippuun ettei siellä ollut oikein linjojen väleissä tilaa, niin silloin piti käyttää vähän eri aseita ja yritettiin vähän kisutella kaveria ylemmäs ja sen jälkeen ristipistolla linjojen taakse. Joskus se toimi joskus ei. No ei tässä kuitenkaan ole tarkoituksena ruveta avaamaan joukkueen pelaamista liian yksityiskohtaisesti.

Jotkut tulivat kevätkierroksen jälkeen juttelemaan siitä, että se ykkösen paikka olisi kuulunut jo siinä vaiheessa meille. Osa tuosta puheesta oli varmasti sellaista lohduttelua ja tsemppaamista eteenpäin. Sillä ei sitäkään sovi kieltää, etteikö se olisi mm. itseäni kirpaissut aika syvältä, kun nousija joukkue oli selvillä. Ja se ei sitten oltukaan me. Ja vähän siinä samassa hengessä tuli sitten tehtyä se numeroleikkikin tuonne aikaisempaan vaiheeseen. Olihan siinä ihan kivan näköisiä numeroita ja sellaiset tilastot jotka kelpaisivat lähes joka joukkueelle. Mutta jos sen verran vielä palaa takaisinpäin tuohon kevätkierrokseen ja miettii mitä siinä sitten lopulta tapahtui, niin varmaan sen voisi tiivistää yhteen lauseeseen. ”TYYTYVÄISYYS TAPPAA KEHITYKSEN”, meille taisi käydä vähän tuolla tapaa. Siinä vaiheessa kun FC Nokia konttasi toisen kerran sarjassa, iski meihin pieni tyytyväisyyden tunne ja ehkä tekeminen ei ollut ihan sillä tasolla kun sen olisi pitänyt olla. Ja siitä sitten tuli maksettua ne kevään oppirahat. Ei sitä tulosta missään nimessä pelaajien piikkiin pistetä, kyllä siinä oltiin samalla tapaa ”syyllisiä” myös minä ja Tomi. 

Ja saattaahan se sitten olla niinkin, että oli lopulta hyvä, että se nousu ei tapahtunut kevätkierroksen jälkeen. Sillä nyt joukkue sai aikaa kasvaa rauhassa yhtenäiseksi. Ja aika usein nuo kevätkierrokselta nousseet joukkueet joutuvat siihen hissiliikkeeseen, että kun keväällä noustaan, niin syksyllä tullaan puiden lehtien lailla alas. Nyt joukkue ainakin tuolta kurimukselta välttyi. Ei toki kaikille joukkueille käy niin.

Syyskierros oli sitten joukkueelta matalalentoa ja tasaista suorittamista. Siinä ainoat pistemenetykset aiheutti tuo Tampereen betonipuolustus. Ja jossain vaiheessa kun kirjoitin aikaisemmin, että nyt olemme se joukkue jolta kaikki haluavat viedä pinnoja. Niin tuossa TPV ottelussa se näkyi kaikkein selvimmin. TPV ei oikeastaan missään vaiheessa halunnut avata omaa peliään ja hyökkäykset olivat ainoastaan nopeita vastaiskuja ja niihin lähti mukaan korkeintaan kolme pelaajaa. Sillä ylivoimaa pallon alla he eivät halunneet menettää missään vaiheessa. Siitä sitten lopulta saatiin kammettua se tasuri. Ja tappiosarake näytti mukavasti nollaa syyskierroksen jälkeen. Lopulta se piste-ero toiseksi tulleeseen Y-Ilvekseen kasvoi kuuteen pisteeseen, eikä syyskierrokselta jää oikeastaan mitään jossittelujen varaan. Ja lopputulokseen ja pelaajien tekemiseen pitää olla todella tyytyväinen.

Olihan meillä ihan huikea joukkue kuluneella kaudella. Vaikka ei me kuitenkaan missään lintukodossa eletty.   Kiitos jokaiselle pelaajalle, Tomille, Tiinalle, Maritalle, Tytille, Päiville, Helille, Kestin Petelle ja muille Härmän toimareille sekä pelaajien vanhemmille. Lisäksi kiitos vielä Niemelän Suskille Fyssarin luennosta ja treeneistä sekä Passilan Juholle keppijumpasta sekä lihaskuntotreenistä.

Nyt on tämä vuoden projekti "finaalia" vaille valmis ja uusi aloitetaan marraskuussa. Toivottavasti kaikki ovat silloinkin mukana.

Musiikkivalinta / Neil Young : Heart Of Gold