Joukkue järjesti melkoiset maalikarkelot evakkoretken
päätteeksi Kaurialassa(no seuraava matsi vielä Iittalassa). Toivottavasti vielä pääsemme pelaamaan tuonne
Kaurialan nurmelle, jossa olosuhteet ovat loistavat ja tuntui myös siltä, että
yleisökin löytää sinne paremmin.
Itse otteluun tuli taas lentävä lähtö, kun toisella
minuutilla kun FC Espoon maalivahdin purku epäonnistui ja Laura pääsi päineen
jatkamaan pallon Eerikalle, joka käytti tilanteen armotta hyväksi. Toisessa
maalissa Laura oli taas juonimassa, kun Lelle antoi ”lekan laulaa” ja 25
metristä pommi riman alle. 15 minuuttia ja 2-0. Kolmas maali tuli heti perään
Oonan toimesta, kun oma nousu päättyi maaliin. Varmaan tuo nopea startti vähän
häiritsi keskittymistäkin ja ihan terävimmillään ei kyllä oltu jakson loppupuolen
tilanteissa. Toisaalta se mikä oli hyvä juttu, niin ei kyllä annettu FC
Espoollekaan juuri mahdollisuuksia kaventaa ottelua.
Toisella jaksolla alku oli aika sekavaa meidän osalta ja kun
FC Espoo vielä nosti omaa prässiään, oli muutamaan otteeseen aika tiukkoja
tilanteita omalla alueella. Onneksi Oona käytti Emmin tarjoileman paikan
hyväksi ja ”tappoi” ottelun 50 minuutilla. Ja pari minuuttia myöhemmin Onni
teki laitapakin paikalta vahvan nousun hyökkäyksen tueksi ja pelasi
takatolpalle nousevalle Lauralle. 5-0. Espoo kuitenkin vielä kavensi hyvän
yksilösuorituksen turvin, mutta Lelle kasvatti eron uudelleen kuuteen maaliin
Inkan passista. Ottelun loppulukemat 7-1 sai kunnian naulata Vilma lisäajalla
Annin esityön jälkeen.
Oikeastaan pitää olla tyytyväinen joukkueen kollektiiviseen
tekemiseen. Tällä hetkellä pystymme hyökkäämään koko joukkueen voimin ja
jokaiselta pelaajalta löytyy myös se nöyryys puolustaa. Sunnuntain pelistä
tuloksen takaa pitää huomata myös tuo meidän puolustuslinjan työskentely
(maalintekijäthän muistetaan). Ensimäistä kertaa tällä kaudella linja oli
Vilma, Hene, Ellu ja Onni. Ja aika positiivisen ongelman he pystyivät
valmennukselle luomaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi