Aaargh!

Tämä on sitten roikkunut pari viikkoa puolivalmiina. Tässä sen näkee kuinka tappio sattuu ja syvältä…

Lauantaina 2.7.2016 Espoon Kivenlahden Tekonurmella pelattiin B-lohkon ”kärkikamppailu”. Ottelun voittajalla oli mahdollisuus jopa lohkovoittoon ja 3 lähtöpinnaan syksylle… tuo tosin olisi tarvinnut ”Tupsukorvien” konttaamisen P-Iiroja vastaan. Ja enemmänkin ottelun panoksena oli tuo lohkon kakkossija. EPS:lle olisi tuohon riittänyt tasuri ja me haimme voittoa.

1.jakson alku oli meiltä, jos ei nyt ihan katastrofi, niin ei kyllä paljoa puuttunut. Jotain mystistä tapahtui pariin otteeseen siellä meidän hyökkäys kolmanneksella. Ja näistä sitten lonkon yksi kärkijoukkueista rankaisi todella kylmästi. Kaksi paikka kaksi maalia ja molemmat tilanteet alkoivat sellainen 70 metriä meidän maalista. Pelikellosta viisarit osoittivat huikeaa 9 minuuttia kun EPS oli siirtynyt 2-0 johtoon. Ja aika lailla ansaitusti.

Varmaan tässä vaiheessa kotijoukkue ajatteli että homma alkaa olla taputeltu ja aika kesy joukkue siellä kentän toisella puoliskolla huseeraa. No ei ollut ensimmäinen kerta, kun Härmän likat ovat nousseet sillasta… 11 minuuttia kellossa ja Vilma kaventaa Kaisan avauksen jälkeen. 15 minuuttia kun meidän hyökkäyspään kulman jälkeen meinaa kolista omissa. Satu luojan kiitos hereillä ja tärkeä torjunta. 26 minuuttia kulma toiselta puolelta ja Lellen ja Emmin kuvio tuottaa ansaitun tasoituksen. Loppujaksolla saatiin sitten paremmat paikat kuin kotijoukkue, silti tauolle varmasti oikeudenmukaisessa 2-2 tasatilanteessa.

2.jakso ja EPS veti ryhmitystään hieman alemmas ja varmisteli vähintäänkin tasuria. Me kuitenkin tarvittiin se voitto, jotta saataisiin varmistettua se 2 lähtöpinnaa syksylle. Ja kyllä siinä sitten niin kuitenkin kävi, että EPS iski, toki hienosti tehdystä paikasta, oman keskialueen sivurajaheittonsa jälkeen tylysti 3-2. Pelikellossa oli jäljellä 14 minuuttia, mutta tietyllä tapaa meille iski sitten tietty lamaantuminen, kun kuitenkin oltaisiin tarvittu se 2 maalia voittoon. Loppu sitten pelattiin kellosta pois ja pahin takaisku kuitenkin tuli Vilman loukkaantumisen johdosta 7 minuuttia ennen loppua.

Näin mentiin kevätkierros, ei pidä olla pettynyt, mutta ei meillä tyytyväisyyteenkään ole syytä. Aina pitää pystyä parantamaan.

The Dead Daisies : Long Way To Go