TPV puolusti pisteen

Meillä oli sunnuntaina ensimmäinen sauma varmistaa sarjanousu ensikaudeksi B-tyttöjen ykköseen. Ja vähän samanlaisiin tunnelmiin peli päättyi kuin se kevätkierroksen keskinäinenkin ottelu TPV:tä vastaan. Ei ollut meille ainakaan mikään helppo rasti tämäkään ottelu. TPV puolusti ”ärsyttävän” sitkeästi. Meillä oli riittävän monta laadukasta paikkaa siihen että ottelu olisi pystytty ratkaisemaan jo ensimmäisellä jaksolla, mutta ilmeisesti ei tällä kertaa ansaittu tämän enempää. Jalkapallo on kuitenkin maalinteko peli.

Nyt olis varmaan taas se sauma hakea kaiken maailman selityksiä ja jossitteluja loukkaantumisista, tuomarivirheistä ja muusta joutavasta. Se nyt ei vaan johda mihinkään ja olisi aika turhan päivästä lässyttämistä, eikä tekisi oikeutta itse pelille.
Toinen mitä en suostu allekirjoittamaan, on se että me oltais pelattu jotenkin ”p…ka”matsi, kyllä joukkue pelasi ihan hyvin, siinä nyt vaan sattui yksi ikävämpi virhe ja ei kai meidän maalintekotaito kuitenkaan ole sillä tasolla, mitä sen pitäisi olla, kun toisessakin päässä seisoo verkon tilkkeenä huippuveskari.

 

Ensimmäinen jakso oli pelillisesti kyllä meidän heiniä, TPV:lle jäi enemmän tehtäväksi se oman maalin varjeleminen. Ja ihan hyvin he sen homman tekivätkin. Ja varmaan siellä oli ottelupalaverissa käyty läpi jotain sellaista että pudotetaan prässilinjaa alas. Ja ainoastaan silloin kun on vaikea pallo, niin prässi lyödään aggressiivisesti, muuten he tyytyivät enemmän sellaiseen Norjalaistyyppiseen ”mellan press” pelaamiseen. Siitäkin huolimatta, meillä oli vähintään 6 laadukasta paikkaa ensimmäisellä jaksolla. Ja kyllä niistäkin olisi joku pitänyt maaliin saada. Ei ne sieltä millään uholla ja perkeleillä tule, vaan laadukkaalla tekemisellä. Ja ensimmäinen jakso näin ollen 0-0. TPV otti siitä puolustusvoiton.

 

Toisella jaksolla taivas sitten synkkeni meidän kohdalla niin tuloksellisesti kuin kirjaimellisesti. TPV käytti sen yhden niistä harvoista paikoistaan … tai ei se nyt ollut edes kunnon paikka, mutta niin vaan pallo oli meidän maalissa. Ei siinä nyt kuitenkaan tarvi lähteä yksittäisiä pelaajia syyttelemään ja rekan alle tönimään, näitä välillä sattuu jalkapallossa ja ne on vaan hyväksyttävä.
Maali antoi TPV:lle aika kovan buustin ja meidän paketti levisi, kuin ne kuuluisat ”Jokisen eväät”. Ja nyt oltiin hetkittäin aika pahassa liemessä. Viimeinen vartti sitten oli taas meidän etsikko aikaa. Ensin Emmi laukoo meidät tasoihin parista kympistä. Ja nyt TPV oli tavallaan seinää vasten. Ja sen jälkeen oli yksi tilanne jota voisi ehkä vähän jossitellakin, mutta avustavan sanoin, ilmeisesti koko tuomari kolmikko oli vähän huonossa kulmassa, ja se tilanne siinä alueen sisällä jäi heiltä huomaamatta, jännä juttu, sillä lehtereille ja jopa TPV:n aitioon tilanne näkyi tosi selvästi.

Mutta tätä tämä välillä on.

 

Ei varmasti ollut kummallakaan joukkueella asenteesta eikä yrityksestä kiinni. Joskus ehkä meni jopa hieman ylikin. TPV:lle hatunnosto siitä kamppailupelaamisesta ja puolustustaistelusta, jota joukkue kentällä esitti. Meidän pelaajilta hieno nousu tappioasemasta vielä tasoihin, ja kyllä omasta joukkueesta pitää olla sen pelillisen esityksen suhteen ylpeä, vaikka maaleja ei nyt saatukaan aikaiseksi sitä yhtä enempää. Ja vaikka pelin jälkeen meillä olikin joukkueellinen pettyneitä pelaajia ja valmentajia. Homma jatkuu kuitenkin maanantaina treenien merkeissä. Ja parin viikon päästä lähdetään Turkuun kauden päätös otteluun ja viimeistään sen jälkeen olemme paljon viisaampia sen suhteen että missä Härmän B-tytöt ensi kaudella pelaa. Nyt vaan pyritään sulkemaan kaikki ylimääräiset häiriötekijät joukkueen ulkopuolelle.

Musiikkivalinta / Megadeth : Angry Again

Tahdolla voittoon !

Joukkueemme vieraili sunnuntaina Valkeakoskella FC Haka/ParVi YJ:n vieraana Roukon kentällä. En tiedä,oliko vastustajan taktiikkaa viedä ottelu lähes perunapeltoa muistuttaviin olosuhteisiin, mutta loppuviikon sateet ja ilmeisesti edellisenä päivänä pelattu miesten peli olivat tehneet tehtävänsä ja kentän pinta oli epätasainen ja osittain mutainen. Olosuhteet olivat luonnollisesti molemmille joukkueille samanlaiset, mutta kyllä se pelaavampi ja taitavampi joukkue tästä kärsi enemmän.

Ottelupalaverissa korostettiin asennetta, koska kyseessähän oli melkein paikalliskamppailu. Ja lopulta nimenomaan kovalla asenteella ja halulla käänsimme tämän ottelun voitoksi. Siitä erityiskiitos koko joukkueelle. Tästä hyvänä esimerkkinä joukkueen kapteenin Kaisan toteamus loukkaantuneena 1-0 tilanteessa kentän laidalta “…ttu me ei voida hävitä noille. Mä meen takaisin kentälle”.

Ottelua sävytti myös hyvin erikoinen tuomarilinja. Varsinkin ensimmäisellä puoliajalla hyökkäyspään avustava erotuomari liputti paitsion lähes joka kerta, kun Härmän pelaaja ylitti keskiviivan. Tuli varmaan yhden ottelun paitsioennätys tytöille. Onnistui tuo tuomari liputtamaan paitsioksi myös kulmapotkun jälkitilanteesta tehdyn maalinkin. Jälkeenpäin selvisi, että ko. avustava erotuomari oli yhden vastustajan isä. En tiedä vaikuttiko asia hänen toimintaansa, mutta joku vika siinä lippua heiluttavassa kädessä oli. liekö ollut aikoinaan VR:llä junan lähettäjänä? Päätöksiin tuntui myös vaikuttavan vastustajan vaihtopenkki, joka huuteli paitsiota kaikissa tilanteissa. Eikä onnistunut itse päätuomarikaan ottelussa. Kaikki tyttöjen ottamat kontaktit vihellettiin pois ja vastustaja sai repiä ja hypätä vaikka reppuselkään, niin pilli pysyi poissa suusta. Kolme kertaa meidän pelaajaa rikottiin syvällä rangaitusalueella ja vain viimeisestä vihellettiin rangaistuspotku. Ensin Kaisa telottiin pelikelvottomaksi ja siitä ei tullut edes vaparia. Sen jälkeen läpiajossa ollut Vilma M revittiin nurin pilkun kohdalla. Seurauksen vapari kuudentoista ulkopuolelta. Viimeisenä Lellen kampitus, josta vihdoinkin ansaittu tuomio. Pallo pilkulle ja maaliin. 

Ja sitten itse ottelusta …

Ensimmäisellä puoliajalla kumpikaan joukkue ei pystynyt tekemään maaleja. Siitä pitivät huolen avustava erotuomari lippuineen ja jälleen hyvin pelannut puolustus sekä Satu maalissa. Ja kuten jo yllä sanoin, niin kentän mutaisuus asetti omat haasteet varsinkin maalivahdeille, koska maalialueet olivat ne mutaisimmat ja täten liukkaimmat kohdat kentästä.

Ensimmäisestä maalista vastasikin FC Haka/ParVi YJ, joka ottelun 52 minuutilla siirtyi 1-0 johtoon oikealta laidasta tulleella kaukolaukauksella vai pitäisikö sanoa Onnelankantamoisella. Härmän takaa-ajo alkoi 52 minuutilla, kun Anni tasoitti pelin 1-1:een. Ella pääsi tätä ennen kokeilemaan onneaan, mutta maalivahti torjui pallon eteensä. Anni kiitti ja sijoitti pallon maalivahdin yli takakulmaan. Tämän jälkeen nähtiin Härmältä useita hyviä maalipaikkoja, mutta maalit antoivat vielä odottaa itseään. Ottelun 69 minuutilla Laku siirsi Härmän vihdoinkin 2-1 johtoon. Pari minuutti myöhemmin FC Haka/ParVi YJ:n puolustaja kaatoi läpiajoon päässeen Lellen rangaistusalueella. Pallo vietiin rangaistuspilkulle ja Tuuli siirsi Härmän jo 3-1 johtoon. Loppu olikin Lellen näytöstä. Hän laukoi pallon vielä kahdesti vastustajan verkkoon ottelun viiden viimeisen minuutin aikana. Joukkueelle ansaittu 5-1 voitto. 

Vaikka lukemat olivat selvät, niin ottelu itsessään oli kyllä nimenomaan henkisellä puolella vaikea. Vastustajan pelitapa, jossa pallo pelataan johtotilanteessa laidasta yli on kyllä varsin erikoinen. Välillä Lelle kirmasi hakemaan vastustajan maalilta ylimääräisen pallon, kun pelipalloa etsittiin kissojen ja koirien kanssa läheisestä metsästä. Pelillisesti olimme vastustajaa edellä joka osa-alueella. Maalit vain antoivat odottaa itseään, mutta oli vain ajan kysymys million ne maalihanat aukeavat. Neljä viimeistä maalia tehtiinkin viimeisten 11 minuutin aikana eli kyllä siinä sai sekä valmentaja että joukkueenjohtaja jännittääkin hetken aikaa. Kova tahto ja usko omaan tekemiseen toi kuitenkin voiton ja kuten jo aikaisemminkin on todettu, niin ottelu on ohi vasta, kun päätösvihellys on soinut.

Seuraavaksi vastaan asettuu ensi sunnuntaina TPV, jolle kärsimme kevätkierroksella hieman katkerankin tappion. TPV tulee samaan vastaansa erittäin nälkäisen joukkueen. Revanssia odotellassa !

Musiikkivalinta / Doro : Let Love Rain On Me

Maalijuhlaa KSF:n kustannuksella

13.9 B-tytöt pelasivat KSF/YJ:tä vastaan. Ennakko-odotuksissa oli tiukkaa vääntöä, ainakin sen perusteella miten KSF pelasi kevät kierroksen kotiottelussaan. Ilmeisesti muutaman avainpelaajien poissaolot pudottivat KSF:n pelaamisen tasoa uskomattoman paljon. Ja Härmän neidot saivat herkutella iskien taululle tylyt 11-0 lukemat.

Ottelun maaliruiskuina olivat Kaisa ja Lelle, molempien kihautellessa neljästi palloa vastustajan verkkoon. kertaalleen ottelussa onnistuivat Tuuli, Anni sekä Vilma P.

Oikeastaan sen isompaa jalkapallon juhlaa ottelu ei tarjonnut, mutta joukkue sai ihan hyvän maalinteko ja hyökkäyspeliharjoituksen.

Musiikkivalinta / Ozzy Osbourne : Shot In The Dark

Hyvä syysvire sai jatkoa

Joukkue jatkoi vahvoja otteitaan Paimion Hakan vieraana. Eikä edes juuri ennen ottelua alkanut sade tuntunut haittaavan joukkueen menoa. Helpolla kolme pinnaa ei kuitenkaan Paimiosta matkaan lähtenyt, vaan joukkue joutui vääntämään PaiHaa vastaan kovan väännön.

Alku oli meiltä taas vahva ja painetta kyllä saatiin PaiHan alueelle, mutta vastaavasti PaiHa puolusti tiiviisti ja piti meidät niiltä kuuluisilta huippupaikoilta poissa. Aika usein jouduttiin pieniin kulmiin ja vastustajan puolustus peitti sitten hyvin vedot ja syöttölinjat. Seitsemännellä minuutilla Tuuli kuitenkin pääsi luutimaan PaiHa puolustuksen heikon purun ja parista kympistä lähtenyt veto upposi maalin yläkulmaan. Näennäinen paine ja hallinta kyllä pysyivät, mutta samalla alkoi PaiHalle aueta hyviä vastaiskun paikkoja, ja liian usein meidän puolustajat joutuivat ns. juoksukilpailuihin.  34. minuutilla palloa kaivettiin toistamiseen PaiHan verkosta, kun Kiia siirsi Härmän 0-2 johtoon kulman jälkitilanteesta. Kahden maalin johdosta ei kuitenkaan päästy nauttimaan kuin muutama minuutti ja pienen nukahduksen jälkeen PaiHa aika ansaittuun kavennukseen.

Toisen jakson alkuun PaiHa sai pientä myllyä aikaiseksi ja Satu joutui muutamaan otteeseen näyttämään omaa osaamistaan ja piti Härmän voiton syrjässä kiinni. Hiljalleen Härmäkin heräsi toiselle jaksolle ja alkoi saamaan oman pelinsä takaisin uomiinsa ja tilanteita alkoi syntyä myös PaiHan maalille. jakson 18 minuutilla Lelle pisti zipin PaiHa puolustuksen yli ja Ella siirsi Härmän 1-3 johtoon. Tuo maali kyllä siirsi otteen lopullisesti takaisin meille ja nyt nähtiin sitten niitä pidempiäkin hyökkäyksiä. Eikä PaiHa enää kunnolla päässyt peliin mukaan.

Pelaajat tekivät taas hyvää duunia ja vaikka välillä olikin vähän takkuista, niin kyllä joukkue taas ansaitun voiton nappasi. Ehkä osittain peliä sotki myös se että pelipaikkoja jonkun verran vaihdeltiin, etenkin ensimmäisen jakson aikana, eikä sitten sellaista vakaata tilannetta ollut oikeastaan missään vaiheessa. 

Niin ja sitten toinen juttu. Otteluun päättyi myös Särvän Pasin hieno valmentajaura. Olikohan tämä nyt kahdeksas vai yhdeksäs kerta kun seisoin vastustaja aitiossa ja yhtä ottelua lukuun ottamatta kaikki ovat olleet tiukkoja matseja ja varmaan voitotkin ovat aika lailla tasan. Itse ainakin toivottelen Pasille sellaisia leppoisia ”oloneuvoksen” aikoja. Eiköhän tuossa vielä nähdä, jos ei nyt futis kentillä, niin sitten Kantolan tapahtumapuistossa, kun on noita vanhan liiton bändejäkin vielä jotka heittävät keikkaa isoissa konserteissa.

Musiikivalinta / Mötley Crüe : Wild Side

Putki jatkui hallissa

B-tyttöjen sunnuntain kotimatsi ÅboIFK:ta vastaan siirrettiin juuri ennen ottelun alkua Pullerihallin uumeniin, koska Hämeenlinnan yläpuolella pauhasi ukkosrintama. Isot kiitokset halliyhtiön työväelle joustamisesta.

Hieman ottelun alku tästä syystä myöhästyi ja alustakin oli jonkun verran haasteellinen , kun nyt on kuitenkin oltu hallista pois viitisen kuukautta.

Ensimmäisen jakson alku meni kyllä molemmilla joukkueilla alustaan totutteluun, pallo otti hetkittäin aika mielenkiintoisia pomppuja. Alku järkytyksestä toivuttuamme alkoi pelikin rullaamaan ja tilanteita saatiin mukavasti vastustajan maalille, mutta se viimeinen silaus jäi odottamaan itseään. Ja aika hyvin myös ÅIFK peitti vetopaikkoja. Ensimmäisen puolentunnin aikana eniten vieraiden maalilla riesana oli Vilma Mahlio, jolle avautui muutama hyvä paikka siirtää Härmä johtoon, mutta vähän oli vielä ruuti märkää. 31 minuutilla Lelle kaadettiin pilkun arvoisesti ja Tuuli sijoitti varmasti pallon maaliin.

Toiselle jaksolle saatiin sitten kunnon lähtö, kun Vilma pääsi ensimmäisellä minuutilla laidasta läpi ja sijoitti varmasti maalivahdin ohi. Syötön maaliin antoi Tuuli. Maalin jälkeen ÅIFK tuli muutamaan otteeseen aika hyvin meidän alueelle ja pariin otteeseen joutui meidän puolustuslinjammekin vähän kovemman paineen alle. Niistäkin tilanteista selvittiin hyvin. Ja ainoa vähän vaarallisempi paikka taidettiin järjestää kaverille itse, mutta tuossa Pilvi nollasi vastustajan aikeet kavennuksesta. 76 minuutilla Sonja niittasi lopullisen ratkaisun kulman jälkitilanteesta ja 3-0 jäi ottelun loppulukemiksi.

Syyskierros on nakutettu puoleenväliin ja tuloksellisesti ja pelillisesti on mennyt ihan hyvin. Pieniä nukahduksia aina välillä tuntuu tulevan, mutta aika usein ne tulevat siinä kahden maalin johtoasemassa, vähän taitaa hyvänolon tunne hiipiä puseroon ja tuntuu kuin ottelu olisi jo taputeltu. Niissä tilanteissa pitää vähän skarpata ja muistaa että jos vastustaja kaventaa, niin enää ei ole kuin se yhden maalin verran eroa. 

Se mikä kevät kierroksella tuotti tosi paljon tuskaa, eli erikoistilanteet, on nyt syyskierroksella alkanut hiljalleen toimia. Ja niistä on viime otteluissa saatu ihan mukavasti maaleja. 

Musiikkivalintana / Zero Nine : Dream Of Me